Olet täällä

Etusivu

Koronan maksuongelmat

Valtiovalta on reagoinut viruksen aiheuttamiin vakaviin yritysten talousongelmiin positiivisella tavalla. Toteutus on kuitenkin monien "kokkien" takia jäänyt aiottua heikommaksi. Kaikesta toiminnasta näkyy poliitikkojen, virkamiesten ja avustajien liiketoiminnan tuntemuksen puute ja kokemattomuus. Kiitettävästi on visioitu ja nähty tuleva tilanne. Toteutus on jäänyt toistaiseksi heikoksi, jopa surkeaksi (HVK). Johtajuus on loistanut poissaolollaan.

Hallituksen keskeinen oivallus on ollut: yritysten pelastaminen kassakriisistä ja niiden työpaikkojen säilyttäminen. Rahaa on pantu miljarditolkulla likoon, mutta käytännön teot ovat olleet sopimattomia yritysten kassakriisin hoitamiseen. Hallituksen olisi pitänyt perustaa kokonaan uusi organisaatio hoitamaan tukien käsittelyn ja maksatuksen. 

Finnvera ja Business Finland ovat kummatkin kehittämiseen keskittyneitä (pitkän aikavälin toimijoita), joiden perinteinen  toimintatapa on liiketoiminnan tukeminen ja rahoittaminen yhteistoiminnassa pankkien kanssa. Niiden henkilökunta ei pysty venymään kymmenientuhansien suuruisiin perusteellisiin käsittelyihin riittävän nopeasti. Uskon että nämä organisaatiot olivat ylityöllistettyjä jo aikaisemmin. Lisäksi pankkien konttorien lukumäärän alasajo vaikeuttaa pankkien rutiiniluontoistenkin rahoituspäätösen tekoa.  Hallituksen olisi pitänyt rakentaa kokonaan uusi maksatusorganisaatio tätä kassakriisitilannetta varten. TE-keskus ja kunnat eivät pysty vastaamaan yrittäjien näin suureen hakemusmäärään etenkin, kun tämä sama kriisi vaikeuttaa totaalisesti niiden vakituista toimintaa.

Tällaisen tilapäisen maksuorganisaation tehtäväksi olisi voitu määritellä yritysten kassavalmiuden ylläpito syntyneen viruskriisin ajaksi. Olisi voitu laatia yksinkertainen tukihakemuslomake, jossa yritysten perustietojen lisäksi olisi ollut yhtiön Y-tunnus, henkilöstön suuruus, liikevaihto, toimiala ja viimeinen tilinpäätös, verovelkaselvitys, pankkitilinumero ja vakuuslausuma siitä, että tiedot ovat oikeat ja totuudenmukaiset.

Jos annetut tiedot eivät pitäisi paikkaansa niin tuki voitaisiin periä takaisin. Tuki (tai avustus) olisi voitu (yrityskoon mukaan) porrastaa esim. 3-5 erisuuruiseen euromäärään ja maksaa ne pk-yritysten tilille muutaman päivän viiveellä päätöksestä ja pienellä paperisodalla. Maksetut summatkin olisivat voineet olla tukimääriltään pienehköjä ja perusteeltaan aikaan sidottuja. Tärkeintä yritykselle ja yrittäjälle on, että rahaa on kassassa sen verran, että siitä voitaisiin maksaa yritysten kiireellisimmät ja kriittisimmät laskut ja kustannukset. Kauheinta yrittäjille ja yrityksille on, jos rahaa ei tule mistään laskujen maksamiseen ja vuosien ponnistelut häviävät tuhkana tuuleen. Kyllä velkojatkin ymmärtävät yritysten tärkeyden niille, ja myöntävät kohtuullisesti joustoja, jos asiat hoidetaan rehellisesti ja neuvotellen.

Maksupisteen organisointi olisi tullut paljon edullisemmaksi ja olisi ollut tarkoituksenmukaisempi. Rahaa olisi säästynyt paljon. Asialle olisi tarvittu kokeneet osaajat toteuttamaan ko. organisointi. Vapaata henkilöstöä kun on ollut poikkeuksellisen runsaasti saatavilla. Kyse on meidän kaikkien yhteisistä rahavaroista, jotka joudumme nyt lainaamaan kansainvälisiltä markkinoilta. Niistä on syytä pitää erityistä huolta, koska ne joudutaan maksamaan lainanantajille takaisin pitkän ajan kuluessa. Kokonaiskustannukset tulevat joka tapauksessa nousemaan jättimäisiksi. 

Kari Kanerva

hallintotieteiden tohtori