Olet täällä

Etusivu

Vauhtisokeutta EU:ssa ja EKP:ssa

Nyt näyttää mopo keulivan. EKP on jakanut rahoitusta ennen näkemättömällä tavalla jo ennen kuin koronasta tiedettiin mitään. Kohteena Etelä-Euroopan valtiot ja yritykset erilaisilla velkakirjojen osto-ohjelmilla. Näihin "bondeihin" on toivottu EU-maiden takauksia. Tällainen rahanjako ei ole normaaliaikana järkevää, ellei niiden saamiseen ole sisällytetty maille taloudellisia ehtoja. Maailman kauppajärjestelmä on samaan aikaan pahimmissa ongelmissa kuin koskaan. Korona-virus tuli vaivaksi hankalimmalla mahdollisella hetkellä. Sen aiheuttamat ennen näkemättömät maailmanlaajuiset kustannukset (joita ei pystytä edes vielä arvioimaan) voivat johtaa pitkäaikaiseen negatiiviseen talouskierteeseen.

Rahasta ja säännöistä on tullut EU:maille juridinen ongelma. Joten poliittinen vastaus siihen on ollut sääntöjen kiertämisesitys jakamalla EU:n budjetin kautta 500.000.000.000 eur avustuksia + vielä lainana lisää 250.000.000.000 eur koronan vaivaamille maille, ja vaatia että muut EU-maat kuten Suomi takaisi EU:n ottamat lainat. Vastuita tulisi Suomen osalle 13.500.000.000 euroa entisten vastuiden päälle. Suomi saisi esityksessä koronakorvauksia 3.500.000.000 eur,  ja mitä Suomi tästä 10.000.000.000 euron (hinta sama kun 64 uutta hävittäjää) satsauksesta solidaarisuuden nimissä hyötyisi. Emme käytännössä yhtään mitään uutta. Suomalaiset yritykset kamppailisivat tilauksista EU-markkinoilla muiden maiden yrityksiä vstaan entistä kriittisimmin panoksin. Valtaosa rahoista kun menisi Etelä-Euroopan maille, ja sitä kautta näitä rahoittaneille ranskalaisille ja saksalaisille pankeille.

Suomen olisi ollut järkevää pysyä Pohjois-Euroopan pienten ja hyvin taloutensa hoitavien Hansa-maiden ryhmässä, niin kuin aikaisemminkin on ollut. Eiköhän Hollanti, Ruotsi, Tanska ja Itävalta ole Suomelle monella tapaa luonteva viiteryhmä. Suomi on pieni maa. Ne jotka muuta luulevat voivat silmäillä tarkemmin eri maiden taseita ja tilastoja. Saksa ja Ranska voivat ominaispainollaan muokata EU:ta haluamallaan tavalla varsinkin nyt, kun britit eivät ole enää jarruna.

Meillä joudutaan uhraamaan valtavasti varoja pelkästään oman maan koronan aiheuttamiin ongelmiin. Kyllä täälläkin on syytä huomata velkaantumisen lisääntyvät maailmanlaajuiset riskit. Varojen hankkiminen käy entistä vaativammaksi. Raha on niukka luonnonvara, jonka hinta ja saatavuus nousee sen kysynnän kasvaessa. Suomi joutuu lainaamaan nyt jo vuosikymmeniksi rahaa maksaakseen omat sitoumuksensa. Kasvavia riskejä rahoittajat jo parhaillaan hinnoittelevat. Hallituksen on mietittävä millä strategialla saadaan tulevaisuudessa rahat riittämään, ja millä keinoin pystytään luomaan elvytykselle riittävästi tilaa, ja sitä kautta suomalaisille yrityksille uusia kasvumahdollisuuksia. Varmaa on, että lapsemme ja lastenlapsemme maksavat näitä lainoja pitkään. Eikä lainamäärä tähän jää. Meitä viedään nyt takaoven kautta liittovaltioon. Kohta maksamme EU:lle veromme. Tämäkö on uusi poliittinen suuntamme ?

Kari Kanerva

hallintotieteiden tohtori